Idän Kauppatietäjät
Idän kauppatietäjät on Itä-Suomen yliopiston kauppatieteiden laitoksen podcast. Sen jaksoissa käsitellään ja keskustellaan kuumista ajankohtaisista kansantalouteen, markkinoihin kuin kilpailuun liittyvistä aiheista akateeminen monokkeli silmillä. Podcast tarjoaa keskustelun aiheita ja mahdollisia uusia näkökulmia kaikille taloudesta ja kaupasta kiinnostuneille erityisesti kauppakorkeakouluun hakemista harkitseville.
Idän Kauppatietäjät
Tuntemattoman sietäminen ja epävarmuuden hallinta Feat. Ari Huusela | Tuotantokausi 2. Jakso 4.
Tällä matkalla kokemusasiantuntijuutta tarjoaa Finnairin lentokapteeni Ari Huusela, joka on myös purjehtinut yksin maailman ympäri. Purjehduksessa luonnon armoilla oleminen sisältää epävarmuutta ja tuntematonta horisonttia kohti mentäessä tulee hallita epävarmuuden sietämistä ja säilyttää uskonsa omaan tekemiseen. Näitä taitoja edellytetään nykypäivänä myös yrittäjyydessä ja työelämässä. Kuuntele jaksoja ja kohtaa sen vielä tuntematon sisältö yhdessä Idän Kauppatietäjät -podcastin kanssa!
Idän Kauppatietäjät -podcast on tehty kaupallisessa yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston kauppatieteiden laitoksen kansainvälisen vähittäiskaupan johtamisen -pääaineen kanssa. Rahoittajana Idän Kauppatietäjät -podcastin toisessa tuotantokaudessa on ollut Etelä-Savon ELY-keskus. Podcastin tuotannosta vastaa K.O.J Consulting Oy.
Idän Kauppatietäjät eri kanavissa:
Instagram: idankauppatietajat
Twitter: #Idankauppatietajat
Youtube: https://youtu.be/TG_-XEIhrcM
Spotify: https://open.spotify.com/show/4oEXw73IhaZNOj7WyJ6dSE?si=93a1358ccbe54944
Kysymykset ja palautteen voi lähettää hostin sähköpostiin: kalle.jarvinen97@gmail.com
UEF Business School eri kanavissa:
Instagram: @uef_business
Twitter: uef_business
Etenkin siinä se valmistautuminen ja kokemus itselleen varmuutta siihen tekemiseen. Ja luottaa itseensä sitten, että vaikka siellä tulee ylläreitä ja tulee takaiskuja niin sitten pystyy sillä omalla kokemuksellaan niihin sitten suhtautumaan ja pääsee niistä yli ja pystyy tavallaan luomaan luovuutta. Luovuuttahan pitää olla myöskin, ainakin jos mietitään maailmanympäriyksinpurjehdusta ja ilman ulkopuolista apua ja pysähdyksiä, niin väistämättä tulee eteen tilanteita missä sulla ei olekaan sitä varaosaa tai työkalua mikä tarvitaan sen tilanteen korjaamiseksi. Sitten pitää keksiä se asia vähän niin kuin Apollo 13.
Kalle Järvinen :Terveisiä idästä arvon podcast-kuuntelijat viimeisen toisen tuotantokauden viimeisen jakson pariin eli loppuhuipennukseen. Juurikin näin. Ja nyt aletaan kaatamaan sitä vettä myllyyn viimeistään. Me uskotaan Idän kauppatieteet-podcastissa, että maailma ei ole lähelläkään vielä valmis. Ja niin kuin te siellä katsojat, niin jos te että vielä Hit that subcribe button ja painanut sitä kelloa siellä You tubessa, niin tehkää se nytten, koska maailma ei ole vielä valmis. Mutta oikeasti, niin tänään käsitellään universaaleja piirteitä, joita ihmiset kohtaa niin elämässään yrittämisessä kuin muussakin. Ja me halutaan kannustaa suomalaisia nuoria muuttamaan tätä maailmaa ja luomaan uutta ja kokeilemaan ja kehittämään asioita ja yhteiskuntaa. Tänään siis käsitellään unelmien toteuttamista, epävarmuuden sietämistä ja uskoa siihen omaan tekemiseen ja osaamiseen. Meillä on tänään todella suuri ilo ja kunnia toivottaa tämän jakson asiantuntija; Suomen yksi taitavimpia epävarmuuden sietäjiä, oman osaamiseen uskomisen tekijöitä ja rohkeimpia tyyppejä kohtaamaan sitä epävarmuutta ja tuntematonta. Hän on purjehtinut maailman ympäri, todennäköisesti lentänyt maailman ympäri useammankin kerran. Joten näillä saatesanoilla haluamme toivottaa Ari Huuselan tervetulleeksi tähän jaksoon. Tervetuloa Ari, Idän kauppatietäjät-podcastiin.
Claudia Kärnä:Moi Ari, tervetuloa. Ari, tsädää!. Hei, mitä sulle kuuluu?
Ari Huusela:Ihan hyvää kuuluu. Kiitos kutsusta ja teidän kanssanne. Tosiaan tässä on ollut vähän hässäkkää, me muutettiin viikonloppuna ja on tässä ollut kaikenlaista pientä stressiä ja sellaista, mutta ihan hyvää kuuluu, kun aurinko paistaa. Ja vielä on paljon hiihtoreissuja edessä päin tuonne tunturiin. Mä olen vähän huolissaan siitä, tuo talvi loppuu taas kesken ja lumet häviää.
Claudia Kärnä:Ai, sinä olet tuollainen talvi-ihminen?
Ari Huusela:Mitä?
Claudia Kärnä:Niin , sinä olet tuollainen talven
Ari Huusela:Kylmä mä tykkään talvesta. Tietenkin mä tykkään myös kesästä, mutta mä odotan aina yhtä paljon molempia ja yhtä haikea olo aina, kun molemmat loppuu.
Kalle Järvinen :Niin mitä tuota sinun taustakuvaakin nähdään toivota, että ne järvet ja meret ois jäässä ihan koko vuotta kuitenkaan että. Että vissiin purjehtijan mieli merille halajaa kuitenkin jonkun verran vuodesta niin.
Ari Huusela:No joo, on ainakin tähän asti kovasti aika paljon viimeisen neljän vuoden aikana kertynyt, että voi vähän seuraavia, seuraavia vapaita käyttää muuhunkin harrastukseen.
Kalle Järvinen :Ja halutaan vielä kiittää tosissaan, että ja kokemuksia näitten teemojen tiimoilta. Ja tosissaan niin kuin me Idän kauppatieteissä uskotaan, niin uskotaan siihen vahvasti, että parempi ajattelu luo parempaa elämää. Niin toivotaan, että tästä saadaan kuuntelijoille sitten eväitä siihen parempaan ajatteluun. Mutta, Ari ja Claudia, meillä on tässä tuotantokaudessa ollut, tuota, jaksokysymykset joka jaksossa, niin tässä viimeisessä jaksossa meillä on kaksi kysymystä. Kuinka monta yritystä 2019 työllisti yli 250 henkilöä ja kuinka monta prosenttia suuret yritykset työllistivät koko työvoimasta? Onko teillä heittää jotain arvauksia tähän?
Claudia Kärnä:Sie teet aina niin pahan kysymyksen, en mie Ari, auta!
Ari Huusela:Ei mitään kuvaa palaan. Tässä on ollut
Claudia Kärnä:Mikä se ensimmäinen oli?
Ari Huusela:Mukana niin...
Kalle Järvinen :Ensimmäinen oli kuinka monta yritystä 2019 Kuinka monta yritystä oli suuria yrityksiä?
Claudia Kärnä:Täytyy heittää nyt ihan tosi hatusta.
Kalle Järvinen :Heitä meille jotkut numerot näihin.
Claudia Kärnä:10 000.
Kalle Järvinen :10 000. Entä kuinka monta prosenttia suuret
Claudia Kärnä:Pienet työllistää ehkä enemmän? En mä tiiä. Puolet olisi ehkä hyvä, mutta mie menen vähän alle, nelkyt. Mie tykkään tästä neljästkympistä, nelkytseittemän.
Kalle Järvinen :Ok, 47 heitettiin sieltä.
Ja kuuntelijoillekin sinne kotikatsomoon:Niin hiettäkää siihen You tuben kommenttikenttään, että mikä teidän arvaus näihin näihin kysymyksiin on? Niin katotaan sitten jakson lopussa, että mitäs ne oikeat vastaukset näyttää. Mutta, näillä alustuksilla ja aasinsilloilla niin mennään itse asiaan. Eli Ari Huusela; Mistä rakentuu sun ura, mitä sä oot kaikkea kerännyt tekee uras aikana?
Ari Huusela:Montaks viikkoa meillä on aikaa? Käydä tätä läpi? Ei, kyllä mä oon pikkupojasta saakka tietysti innostunu ilmailusta, isä se tartutti sen ilmailuinnostuksen ja sitten se aikanaan niin kuin johti lopulta Haagan ammattikouluun lentokoneasentajalinjalle ja sieltä sitten oli toistakymmentä vuotta, kun mä pääsin Finnaviationin perämieskurssille ja pääsin itse oikeasti reittilentohommiin ja matkustajia kuskaamaan. Ja siinä välissä olin kuitenkin lentänyt rahtia ja pikkukoneita ja kaikkea muuta, purjelentokonetta ja aika paljonkin. Mutta joo, se oli noin aika selkeäa pikku, tai sanotaan teinistä saakka viimeistään se, että ilmailu-ura on se mun juttu. Mä haluan ilmailun parissa tehdä töitä ja sitten kun se ilmailu-ura ja lentopuolikin alkoi olla silleen hallinnassa, että ei tarvinnut sitä niin hirveästi murehtia, ponnistella sen eteen, niin sitten alkoi nää muut harrastukset. Elikkä toi purjehdus tuli aikuisiällä. Olin silloin 24 vuotias, kun mun kollega, itse asiassa tuolta ilmailupuolelta, niin pyysi mua hänen veneeseensä miehistöksi. Ja samana vuonna -86 Hjallis ja Pentti Salmi purjehti maapallon ympäri kilpaa tässä Bokki- nimisessä kilpailussa, ja jotenkin se vaan jäi sitte se homma sinne takaraivoon mietityttää ja sitä kautta sitten se purjehdus aika vahvasti vei mukanaan ja tuo lentäminen meni sitten työn merkeissä siinä sivussa. Ja lopulta tosiaan, kun Finnaviationin ja Finnairin lentotoimintakin fuusioitiin, niin sitten mä pääsin vähän niin kuin silleen keittiön kautta Finnairin kippariksi. Ja en olisi uskonu silloin lentokoneasentajana, Malmilla työskennellessäni, että joku päivä tulen vielä lentämään Finnairilla isoa laajarunkokonetta tuonne ympäri maailmaa.
Kalle Järvinen :Mielenkiintoisen kuuloinen työpolku kyllä vakavamielinenkin harrastus otettu tuosta purjehduksesta messiin sitten. Voisiko tästä nopeesti nostaa , tällaisena rivien välistä, tämmösen huomion, että vissiin noi koneet ja niin kuin mekaniikka ja navigointi niin kiehtoo vissiin sua jonkun verran? Että ainakin mitä yhtymäkohtia tuossa purjehduksessa ja lentämisessä on niin, jos sä linjaisit jotain niin, mikä niissä kiehtoo eniten ja miksi niitä jaksaa tehdäin niin kuin päivästä toiseen?
Ari Huusela:Eiks kaikki tykkää ropata noitten koneiden Se on aika hauskaa hommaa ja tavallaan niin kuin se mekaanikkona ja tuossa purjehtimisessakin niin se suurin, niin sehän on sitä veneen varustelua ja valmistelua ja valmistautumista tai sitten lentokoneen varustelua ja huoltamista ja korjaamista, kuntoon laittamista sitä tulevaa operaatiota varten ja sitä varten mihin se on tehty se ite laite. Ja se on niin kuin kiehtovaa tehdä se työ niin hyvin kuin pystyy ja saada siitä valmista aikaiseksi ja saada se kalusto liikkeelle, oli se sitten vene, jolla lähetään maailman ympäri, taikka lentokone, millä mennään taivaalle, niin saada se parhaaseen mahdolliseen kuntoon ja päästä sitten nauttimaan siitä, sillä liikkumisesta. Se on hyvä yhdistelmä mun mielestä ja tietenkin siinä näkee myös, siinä mekaanikkona taikka veneen kanssa, kun korjailee sitä ja varustelee, niin näkee myös, kun tulee jotain valmista aikaiseksi. Tuossa lentämisessä ei taas sinänsä näe niinkuin semmoista käden työn jälkee varsinaisesti; ihmiset haluu jonnekin tai rahtia viedä jonnekin ja vähän ajan päästä ne tulee takaisin . Sellaista se on.
Claudia Kärnä:Mutta mikä mun mielestä paistaa nyt niin jälkeen ja meidän tämän kauden aikaisemmistakin vieraista, on sellainen intohimo sitä juttua kohtaan ja sit sen takii ne on myös hyvii siinä mitä ne tekee, mikä tulee mieleen heti. Mut mikä on Ari sulle sellainen niin kuin ehkä merkityksellinen oppi tai oivallus tämänastisten töiden tai harrastusten aikana?
Ari Huusela:No, tietenkin nää hommat perustuu siihen, ihmisiin ja uskoo siihen, että ne ihmiset haluaa myös samaa, mitä sä haluuut tai samoja tavoitteita. Ja se luottamus ja usko niitten ihmisten hyvään. Ehkä se on se, mitä on tässä oppinu ja tietenkin se, että pitää myös uskoa itseensä ja omiin unelmiinsa.
Claudia Kärnä:Se on tärkeetä, jos joku. Minkä opetuksen Sie sanoit, että sie oot jo teini-ikäisestä niin kuin, se lentäminen on kiehtonut ja nää asiat . Mutta mikä olis sellainen oppi, mitä joko tekisit enemmän tai jättäisit tekemättä? Harvemmin kukaan jättää tekemättä, mutta mitä ehkä tekisit?
Ari Huusela:Niin, mulla on ehkä se, että mulla on ilmailun pariin ja saada siitä ammatti, niin mä menin sieltä sen aikaisesta keskikoulusta 15 vuotiaana ammattikouluun ja sitä kautta sitten pääsinkin töihin ja pääsin luomaan sitä uraa. Mulla kävi, oli hyvä tuuri ja oli paljon hyviä ihmisiä, jotka auttoi ja tuota kannusti ja oli mukana siinä onnistumisessa. Mutta jos noin muuten ajattelee, että haluaa lentäjäksi, niin ehkä se ois saattanu olla järkevämpi ja lyhyempi polku, että olis mennyt vaan sieltä keskikoulusta lukioon ja sitten ois hakenut tonne Finnairille tai johonkin vastaavaan ilmailuopistoon. Että ois jääny se tavallaan semmoinen toistakymmentä vuotta , 12-15 vuotta, niin kuin siitä välistä sitä muuta tekemistä pois. Mutta kyllä mä arvostan sitä muutakin tekemistä siinä välissä. Se oli hyvää aikaa sekin , se oli erilaista aikaa. Mutta jos oikeesti haluaa ja tavoite on selkeä jossakin kohtaa, niin sitten kannattaa sen mukaan miettiä sitä omaa koulun käymistä ja sitä polkua. Että lukio olis ehkä ollu se niin kuin nopeempi ja helpompi tapa.
Kalle Järvinen :Joo, mutta varmasti on jäänyt hyviä oppeja
Ari Huusela:Kyllä, oon kiitollinen siitä. Että ehkä se omalle mielenlaadulle ja luonteelle sopii paremmin toi tavallaan tekemisen kautta eteenpäin pääseminen.
Kalle Järvinen :Joo. Mitäs sitten, mikäs sua motivoi työssä Puhuit just tuosta ihmisten kaa toimimisesta, ja muuta. Mutta mikä on niin kuin ne pohjatekijät, että miks joka päivä jaksaa herää ja jaksaa ottaa sen koneen haltuun ja siirtää sen paikasta A paikkaan B ja takasi ja näin, niin mikä siinä? Mikä on niin kuin se palavin juttu siinä; mikä saa Arin tekemään sitä, mitä Ari tekee?
Ari Huusela:No, kyllä kun tuolla Siperian päällä, kun nyt onkaan lentänyt, lentänyt kauas pois täältä ja miettinyt sitä, että mitä ihmettä tässä on niinkuin niin kummallista? Jotenkin mä oon ajatellut, että oonkohan mä niin lapsellinen, että mä oon edelleenkin yhtään totaalisen innostunut siitä, että mä pääsen lentämään ja se tuntuu aina yhtä mahtavalta. Ja mä oon tehnyt nyt sitä 40 vuotta, ja joka kerta kun mä meen, kävelen kohti lentokonetta, niin vitsit se tuntuu hienolta. Oli se sitten pieni kaksipaikkainen, kankaalla päällystetty putkirunkoinen pikkukone, jossa 100 heppainen moottori, ja sillä lennetään järven jäältä suksilla taikka sitten Airbus 350, johon pakataan 3 36 matkustajaa ja parikin tonnia rahtii ja 50-60-70 tonnii polttoainetta kyytiin. Aina se tuntuu ihan yhtä hienolta että pääsee lentämään! Se mua motivoi, se palava innostus siihen lentämiseen ja kun tosiaan se lentäminen kuitenkin on nyt semmoista suht yksinkertaista hommaa ja tuolla meillä sitten varsinkin töissä, niin autopilotti päällä ajetaan 99 prosenttia ajasta, niin enemmän se on semmosta monitooraamista, mutta silti se on, se on aina hienoa!
Claudia Kärnä:Niin, mun mielestä tuo on varmaan se, mitä Että on semmoinen fiilis joka aamu, kun sä mietit, ett sä oot innoissas siitä, koska silloin se ei myöskään kuormita ja silloin se tuntuu niin kuin tärkeältä ja mielekkäältä.
Kalle Järvinen :Kyllä.
Claudia Kärnä:Mutta onk sul Ari elämässä jotain mottoo?
Ari Huusela:No joo, ehkä se motto sit on se, että usko Sitä tarvitaan ja se on niinku se. Kaikkia unelmia ei sit tietysti välttämättä ole ihan pakko toteuttaa. Mutta jos on semmoinen tunne, että on unelma, jonka haluu toteuttaa, niin sitten siihen pitää vaan uskoo ja lähtee sitä muokkaamaan tavoitteeksi ja sit ku se on tavoite, se unelma, niin sit sitä voi määrätietoisesti edetä askel kerrallaan sitä kohti, että se toteutuu, se unelma.
Kalle Järvinen :Nostit itse asiassa erinomaisen aasinsillan paneutumaan tohon meidän pääaiheiseen. Eli tosissaan, tänään meillä on käsittelyssä omien unelmien tavoittelu, luottamus siihen omaan omaan tekemiseen ja se raudanlujan, niinku osaamisen saavuttaminen ja sitten se rohkeus kohdata se epävarmuus, ja miten sitten pystyy toimii epävarmoissa tilanteissa. Tää on aika isolla aasinsillalla nostettu tää purjehdus tähän, mutta niinku mitä me Idän kauppatietäjät-podcastissa halutaan kannustaa nuoria; niin kokeilemaan, yrittämään, hakemaan niitä asioita, niinku etsimään sitä uutta keinoo tehdä asioita ja tähän kaikkeen liittyy omien unelmien tavoittelu ja rohkeus sitten kohdata se epävarmuus ja miten sitä epävarmuutta pystyy sietämään . Tämän takia me käsitellään tätä aihetta ja mun mielestä Ari on kuin nenä päähän tässä jaksossa asiantuntijana. Mutta Ari, mikä oli sitten se sun unelma silloin nuorena?
Ari Huusela:Ihan pikkupoikana mähän tietysti kuuntelin se ulkoo ja laulaa mukana. Karmeeta kuunneltavaa, mutta kuitenkin. Halusin rekkakuskiks, se kuulosti jotakin niin käsittämättömän hienolta ja isolta unelmalta, se vapaus ja että saa vaan ajaa. Ja aika lähellehän se sitten lopulta pääty, kun siirty tänne ilmailupuolelle,
ett nyt on sitten kuin bussikuski :Airbussilla ajelee tuolla Aasiaan ja takaisin. Mutta edelleenkin mä vielä joskus mietin, kattelen , kun mä nään rekkoja tuolla maantiellä kaiholla, miltä se tuntuis olla tuollai, miltä se tuntuis ajaa rekkaa niinku edestakasin. Ja mä en edes koskaan oikeesti päässy, tai saanu aikaiseksi järjestettyä itteeni tommosen rekan kyytiin, että olis jonkin välin mukana ja kattois, mitäs se oikeesti on se elämä. Mulla on kyl yks kaveri tuolla Norjassa, joka ajelee rekkaan ja jonain päivänä vielä lähen sen kyytiin kattomaan minkälaista se on.
Kalle Järvinen :Mutta upeeta nähhä myös toikin, ett miten uusista asioista ja olla niinku valpas siinä, että haet niita uusia kokemuksia niinku tuo rekkajuttukin, että kiehtoo päästä kyytiin ja nähdä, että mitä se sitten on. Mutta sitten jos mennään tähän sun rakkaan harrastuksen pariin eli purjehtimiseen niin miten sä näät; Mikä on haastavinta purjehtimisessa ja erityisesti sitten siinä yksin purjehtimisessa?
Claudia Kärnä:Ennen kuin vastaat Ari, niin Kalle; pitäskö kuulijakunnalle , ett mitä se Ari tekikään, miks tää purjehdus on nyt jollain tavalla mielenkiintoinen?
Kalle Järvinen :Kyllä! Eli mä voin täss tosissaan ottaa Ari, saat korjata sitten, jos mun muistiinpanot ei ihan kestä mukana kaikessa. Mutta tosissaan, osallistuit Vendee Globeen eli niinku maailmanympäripurjehdukseen, joka lähtee Ranskasta ja purjehditaan sitten yksin maailman ympäri ja tätä kautta sitten niin saatiin koppia siitä, että nähdään. Että mitä katotaan Vendee Globen historiaakin, niin siellä on purjehdittu kaskelotteja päin ja on sattunut yhtä sun toista ja on parsittu osallistujia purjeveneissä ja kaikkea muuta tällaista. Niin varmasti liittyy paljon epävarmuutta tohon ja joutuu niinku kestämään sitä epävarmuutta ja uskoa siihen omaan raudanlujaan purjehdusosaamiseen ja siihen navigointitaitoon, niin tästä syystä otettiin sut tähän. Sainko niinku otettua kopin tästä Vendee Globesta?
Ari Huusela:Hehhee. Mä voisin pari juttuu nostaa vielä, pysähtymättä, ilman ulkopuolista apua. Siit tulee heti hylsy,jos joutuu käymään maissa tai joutuu turvautumaan ulkopuoliseen apuu. Niin siin pitää koko reissusta selvitä niillä avuilla, taidoilla, varusteilla ja valmistautumisella, mikä on niinku ennen lähtöö tehty. Ja tähän mennessä on purjehdittu yhdeksän kilpailua neljän vuoden välein, ett tää on vähä niinku olympialaiset, purjehduksen aika tämmöne kova, ultimate suoritus. Ja tota, maaliin päässeitä ihmisia on 81.
Claudia Kärnä:Koko maailmassa?
Ari Huusela:Avaruudessa on käynyt 600 ja Everestillä on Ett se kuvaa vaan sitä haasteen kovuutta ja silloin,kun mä starttasin, 20. marraskuussa, noin puolet lähtijöistä oli joutunut keskeyttämään. Ja se oli tietysti hyväksyttävä se epävarmuus ja sen keskeyttämisen mahdollisuus. Mutta se, ett jos näissä kisoissa joskus joutuu keskeyttämään, niin se on ollu mun mielestä kaikesta ehkä hienointa nähdä, niin ne kaverit; Ne ei koskaan luovuta. Se keskeyttäminen kuuluu lajiin, sillä on omat epävarmuutensa. Ne on teknisiä laitteita, hyvin teknisiä laitteita nuo veneet ja matka on pitkä ja äärimmäinen koitos veneille ja kipparille mutta...ja joskus tulee sellaisia takaiskuja, et niistä ei vaan niillä avuilla tai varaosilla selviikään, mitkä on mukana ja joutuu heittämään pyyhkeen kehään. Mutta neljän vuoden päästä seuraava startti, ja nehän on entistä vahvempana ja nousee tuhkasta, vaikka ne on poimittu pelastuslautoista etelän merestä henkihieverissä, tosi huonoista olosuhteista ja selvinnyt, niin ensimmäinen ilmoitus, kun ne on saanut tukan kuivattua ja päässy puhelimeen kiinni, niin ne ilmoittaa, että ne lähtee 4 vuoden päästä uudestaan. Must se on niinku käsittämättömän upee yhteisö ja porukka, jotka tota tekee siellä ja siellä on ollut ihan älyttömän hienoa olla mukana, päästä aistimaan sitä niiden periksiantamattomuutta ja sitä semmoista. Se asenne on jotain ihan uskomatonta mikä siellä on .
Kalle Järvinen :Ja tässä mitä ekan tuotantokauden aikana mm. Harri Bromanin suusta kuultu, niin Suomessa tarvitaan paljon sellaista tulevaisuudessa, paljon niinku sitä periksiantamattomuutta ja näitä arvoja, mitä just nostitkin esiin. Kiehtovaa kuulla siitä, että miten niinku eri alueilla on sitten osaamisia ja taitoja, mitä voidaan mahdollisesti siirtää sitten muualle. Mutta tosissaan, mitä sä koet Ari, että mikä on haastavinta purjehtimisessa ja erityisesti tuossa yksin purjehtimisessa?
Ari Huusela:No, tietenkin myös nää tapahtumat, missä mä maailmanluokan juttuja, että jo pelkästään sinne mukaan pääseminen, kilpailuun ittensä kampeeminen lähtöviivalle, niin se on ollu aina se kaikesta raskain ja haastavin osuus ja siihen liittyy tietenkin se, että saa hyvän tiimin, saa kaverit innostumaan ja saa pidettyy ne mukana ja saa ne motivoitua, saa ne tekemään sen tavoitteen eteen töitä. Koska me ollaan tässä suomalaisessa kulttuurissa ja näillä resursseilla, niin jouduttu käytännössä hoitamaan nää talkootöillä nää mun tekemät jutut ja se on tärkeetä, ett saa sen porukan niinku sinne mukaan ja sit saa. Tietysti tarvitaan myös rahaa, ett saa ne yhteistyökumppanit myös mukaan. Ja ehkä yks mun tärkein ja haastavin homma on sitte kun yhteistyökumppanit on saatu siihen projektiin sitoutettua, niin tuottaa sit niille lisäarvoa, tuottaa niille vastiketta sille, mitä ne on satsannu ja se on niinku myös haastavaa tietenkin, mutta tavallaan sitten palkitsevaakin. Ja sit tietysti yksinpurjehdus on niinku aika tavallaan harhaanjohtava termi. Nää kisat joudutaan seilaamaan yksin, se on niinku selvää, että siellä on yks tyyppi ja vene ja ne menee siellä. Mutta sitten ennen sitä kisaa nii mullakin oli parhaimmillaan varmaan 50 eri ihmistä ja tusinan verran ihmisiä, jotka oli niinku aktiivisesti mukana siinä ja sitten eri ihmisiä, jotka silloin tällöin oli jeesaamassa, tavalla tai toisella. Ett se on iso porukka ja iso, iso suoritus päästä sinne lähtölinjalle ja sit ku se on sit hoidettu,ett on päästy starttaamaan. Niin sen jälkeen tietenkin pitää turvallisesti, järkevästi, riskejä välttäen niin purjehtii maaliin. Mun kaikis näissä kisoissa, missä mä oon ollu, purjehtinu Atlantin yli neljä kertaa yksin ja tota maapallon ympäri yksin, niin päätavoitteena on ollut aina se turvallinen, riskejä välttäen purjehtiminen, hyvä valmistautuminen ja sillä tavalla oon niinku sitten joka kisassa, jonka mä oon startannu, niin oon kyllä... Täytyy koputtaa puuta... Mutta päässy maaliin. Kun miettii, että normisti noissa Atlant in yli kisoissa keskeyttämisprosentti on about 30 ja sitten täs maailman ympäri kisassa 50 ja mä oon 4 niitä Atlantin yli kisoja vetänyt ja yhden pallon ympäri ja kaikki mä oon selvinny perille. Must siin on ollu niinku hyvää se, ett vaikka me ollaan teillä vähän tohon lajiin, tohon genreen nähden niin kuin periferiassa ja jäiden takana, ja niinku moni vois kuvitella pienen lätäkön äärellä Itämerellä, jossa vedestä voi kehittää melkein kahvit, koska se on niin, ei voi sanoa että se olis kauheen suolaista merivettä edes, niin, niin. Silti me ollaan saatu sille porukalle, joka täs on ollu mukana, parhaimmat yli 20 vuotta, niin saatu imettyä se oppi tuolt maailmalta ja pystytty niinku valjastamaan se niinku meidän omiin tarpeisiin ja onnistuttu niissä valmistautumisessa niin, että me ollaan selvitty maaliin. Koska ei sinne maaliin niinku se purjehdus pelkästään edessä, se maaliin selviämisjuttu, vaan se valmistautuminen on ehkä se juttu, 70 prosenttia töistä on tehty siinä ennen lähtö.
Claudia Kärnä:Todella tyhjentävä vastaus. No, mikä on sit niinku siul ollu sillee palkitsevinta ja luultavasti sit myös tälle koko muulle crewelle, koska niinku sanoit niin ei se kuitenkaan sit oo pelkästään yksin tekemistä, niin mikä on palkitsevinta siulle tai koko teijän porukalle?
Ari Huusela:No, kyll se palkitseminen tietenkin on. Se on jo valtava palkinto jo , kun pääsee starttaamaan. Saa sille omalle porukalle ja itelleen näytettyä, että me onnistuttiin; me päästiin mukaan kisaamaan ja mä starttasin ja sitt sen jälkeen, niinku tossa Vendee Globenissakin, pitää hyväksyä se, ja noissa muissakin tapahtumissakin, Atlantin yli kisoissa, että jotain voi tapahtua. Voi tulla semmoinen takaisku, että joutuu keskeyttämään. Mutt totanoin, se on ollu oikeestaan äärimmäisen hienoa päästä maaliin ja olla sit sen luottamuksen arvoinen, että yhteistyökumppanit ja nää kaverit, jotka on tehny ihan valtavasti töitä sen eteen, ett mä oon päässy starttaamaan ja sitten mä oon myös lunastanut ne lupaukset ja päässy maaliin, että. Että on on saannu niinku sen onnistumisen koko porukalle; kumppaneille ja tiimille niin kuin aikaseks ite. Mä voin kuvitella, että joku formula ykköskuski, se on varmaa niinku äärimmäisen hienoo selvitä podiumille ja parhaimmillaan voittaa maailmanmestaruus. Että siinäkin on parhaimmillaan parituhatta ihmistä semmosen projektin takana. Se, että se kuski saa tuotettua sen mielihyvän sille kaikelle ja koko porukalle.Käsittämättömän hieno saavutus. Meillä oli silleen vielä aika erilainen projekti, ku verrataan mun kilpakumppaneihin. Että tuo Imoca luokkana on puhdas ammattilaisten luokka, ne kuskit on niinku Formula ykköstallin kuljettajia ja ne purjehtijat tulee omaa polkuansa pitkin näyttää ja tota osoittaa, että ne on huippukavereita ja sitten ne palkataan tämmöiseen tiimiin ajamaan sitä venettä niin kovaa kun vaan pystyy ja niiltä odotetaan tietysti myös hyviä suorituksia. Mutta se, että ne menee sinne töihin ja niillä on monenkymmenen ihmisen tiimi, jonka vaan tarkoitus on saada sille kaverille mahdollisimman hyvät eväät siihen starttiin ja kisaan, että se pääsee podiumille ja ne saavat palkkaa siitä. Ja meikäläinen taas teki tän mun vaimoni Niinan kanssa käytännössä kahdestaan; tän tota noin projektin rakentamisen ja viestinnän ja sponsorien yhteistyökuviot ja kaikki tää mediapuolinen tehtiin kahdestaan. Ja sit sen lisäksi mä vielä purjehdin ja kävin töissä. Oman porukan kanssa valmisteltiin venettä ja opeteltiin asioita, niin se oli niinku ainoana amatöörinä vielä tuolla, niin musta se nosti suorituksen arvoa koko tiimillä.
Claudia Kärnä:Ihan varmasti.
Kalle Järvinen :Jos ite vähän lähtisin purkaa tätä sun vähä yrityskenttään, mitä sanoit tossa. Niin omasta mielestä nostit hyvin tuon pointin, että yhdessä kuitenkin asioita tehdään. Kun luodaan jotain uutta, niin tarvitaan muita siihen. Ja niinku on tärkeätä, että kaikki osallistuu siihen ja sitten mitä kuvasit tuossa noita niinku vähän välitavoitteita, mitä ite jäsentäisin noita, että se, että pääsee jo liikenteeseen ja saa vaikka sponsoriyhteistyön tai muuta. Nehän on välitavoitteita sitä suurempaa suurempaa tavoitetta kohti, niin sitten ehkä yrittäjyydessäkin se että, ja uuden luomisessa se, että muistaa että yhteistyössä saadaan luotuu ne menestystarinat ja sitten se, että muistaa jäsentää sitä suurta tavoitetta sitten pienempiin välitavoitteisiin, niin sitten osaa myös nauttia siitä matkasta sitten kohti sitä päämäärää.
Ari Huusela:Ja välttämättähän se suurin tavoite, niin ensimmäisenä mielessä silloin -86, kun mä aloitin seilaamaan ja tääll Itämerellä purjehtii ja muuta, niin en mä voinu kuvitellakaan, vaikka Hjallis purjehti silloin maapallon ympäri. Niin silloin mulle heräs niinku haave siitä yksinpurjehduksesta Atlantin yli Class Mini- luokassa, koska silloin siitä kirjoitettiin. Pentti Salmi, Hjalliksen kilpakumppani, toinen suomalainen yksinpurjehtija niin kirjoitti tällaisesta Mini transit- kisasta ja se jäi mulle takaraivoon niinku soimaan ja se tuntui mulle semmoselta täysin ultimate, ylivoimaiselta sillä hetkellä. Mutta se oli -86 ja -99 mä olin starttilinjalla. 13 vuotta meni sen ensimmäisen Hold Me- haasteen tavoitteen saavuttamiseen , päästä starttiin. Että se on pitkäjänteistä ja askel kerrallaan etenemistä ja silloin mä ajattelin, että tää oli mun suurin, mihin mun resurssit riitti ja mihin mä pystyin. Ja mä olin äärimmäisen onnellinen siitä, kunnes taas se ruokahalu kasvo siinä ja sitten mentiin pala kerrallaan eteenpäin ja tuo Vendee Globe, itseasiassa vielä 2016, kun se on 4 vuoden välein, kattelin sitä starttia. Hyvin helpottuneena sieltä hyppäsin autoon ja ajelin Pariisiin ja lensin kotiin ja ajattelin, että huhhuh, karmea tehtävä lähteä. Että ihan karmea ajatus kattoa niitä kavereita, jotka nousee laiturilta veneeseen ja purjehtii horisonttiin. Että ne lähtee nyt perhana kiertää maapallon ympäri ja ne tulee takaisin, jos kaikki menee hyvin. Tohon samalle laiturille ja astuu rantaan seuraavan kerran kolmen kuukauden päästä ja ne on sitt purjehtinu maapallon ympäri. Ett ihan järkyttävä ajatus. Ihan järkyttäväää. Onneks pääs kotiin. Ja sitt neljän vuoden päästä mä olin läht öviivalla. Se oli vaan pakko tehdä, koska mä olin ollut siellä 4 vuoden välein -96 saakka.-96 olin siellä laiturilla vilkuttamassa kavereille. 2000,2004, 2008, 2012 ,2016 aina se tuntui yhtä ylivoimaiselta. Ett toi on semmonen juttu. Eka kerralla mietin, ett noi kaverit ei oo ihmisii, ne on tullu jostakin ulkoavaruudesta, et ne on jotain extraterrestrian tyyppejä ja ei tohon pysty ihminen, tohon hommaan. Mut sit ku se aika menee ja oma kokemus karttuu ja osaaminen karttuu ja usko omaan tekemiseen karttuu ja huomaa niistä kilpakumppaneista, niistä, jotka sieltä selvii ja tulee maaliin, niin näkee ettei ne lopulta sit kuitenkaan oo sen kummempii kui ite. Ett se 16 kisassa, neljä tyyppiä, joita mä seurasin erityisen tarkasti oli nuori sveitsiläinen jamppa, ja kisan nuorin kaveri. Yhdellä Atlantin yli kokemuksella, minimibudjetilla, vanhalla veneellä se selvis maaliin. Sitten oli ranskalainen kaveri, jolla oli rahaa enemmän kokemusta mutta äärimmäisen niukka budjetti, vanha vene, selvis maaliin. Sit oli amerikkalainen professori Rits Pilzoni, 66 vuotias , kisan vanhin vene, hyvin konservatiivinen purjehdus todella järkevä ja hyvä merimiestaito taustalla, ja sen purjehduksen aikana selvis maaliin. Sitten Oli hollantilainen miljardööri, jolla oli rajattomat resurssit, mut oli aika vähän kokemusta. Oli purjehtinut vain kerran Atlantilla kilpaa. Hieno vene ja sitä myöten niinku kaikki kunnossa ja kokemusta ei ollu kovin paljon, ja selvis maaliin. Nää neljä kun tuli maaliin silloin keväällä, helmikuussa 2017, niin silloin mä aattelin, että nyt on mun vuoro tai mun aika , että jos mä en nyt lähe sitä kokeilemaan, niin mä kadun sitä loppuelämäni. Ja mun on niinku pakko lähtee vaan puristamaan eteenpäin ja lopulta se siitäkin sitten lähti käyntiin, eteni loppuun asti ihan hienosti.
Claudia Kärnä:Mutta oikein erinomainen esimerkki.
Ari Huusela:Mun unelma on , jos aattelee sitä ajatus siitä yksin purjehduksesta Atlantin yli, niin siitä on 35 vuotta siihen, kun mä tulin maaliin.. Mitkään asiat tai monetkaan asiat ei tapahdu hetkessä. Pitää vaan jaksaa puurtaa niitten eteen.
Claudia Kärnä:Tuo on erinomainen esimerkki siit, kui Mutta nyt kiinnosti vielä palatakseni siihen kun sie sanoit, että oli tosi eri lähtökohdat sinulla ja monella muulla. Niin miten, tukeeks lentäminen purjehdusta tai toinen toisiaan. Ett onks ne hyvä tasapaino toisilleen? Onks ne tosi erilaiset , ett se toinen ottaa aikaa pois toisesta tai vie ajatukset pois toisesta? Vai miten, miten yhdistät purjehtimista ja lentämistä?
Ari Huusela:Mun mielestä ne, nehän sopii tosi hyvin jotka harrastaa purjehdusta, koska siinä on niin paljon samaa. On se sääntuntemus, on navigointia ja on se aerodynamiikka, mikä vie purjeiden kautta venettä eteenpäin ja millä lentokonekin sitten tuolla taivaalla pysyy. Ja puhtaasti sen ohjaaminen, veneen ohjaaminen, lentokoneen ohjaaminen, siinäkin on kovin yhdistäviä tekijöitä. Mutt ehkä suurin mun mielestä yhdistävä tekijä, mulla itellä ainakin on se, tällainen turvallisuusajattelu ja ennakointi. Tuolla ilmailussa ja lentämisessä tehdään, valmistaudutaan huolella ja ennakoidaan ja sitten eliminoidaan riskit ennen lähtöä ja sit matkalla niit ei oteta. Niinku lentämisessä, purjehtimisessa se toimii todella hyvin, että tehdään asiat niin hyvin kuin pystytään ja huolella ja sen jälkeen matkalla ei oteta riskejä, niin siitä tulee hyvä, siitä lopputuloksesta. Se turvallisuusajattelu ja semmonen ennakointi, niin se on ehkä se suurin tekijä mikä mua ainakin on auttanu tässä.
Kalle Järvinen :Häkellyttävä vastaus . En oikein tiedä mitä Tuo turvallisuusajattelu varmasti on niinku äärimmäisen tärkeä lähtökohta. Ja kun sitten kuitenkin lähdetään niinku turvallisuuspuolesta liikkeelle, niin ei sitten kuitenkaan pystytä kuitenkaan kaikkia niitä epävarmuuksia poistamaan, niin mikä on sun tapa sitten hallita sitä epävarmuutta, erityisesti siellä purjehtiessa? Siellä kuitenkin ollaan aika sääolojen armoilla. Niin sääkin, ilmeisesti mitä olen kuullut, niin voi muuttua aika nopeasti. Niin mikä on sun keino siihen, että miten sä pärjäät epävarmuuden alla?
Ari Huusela:Tietenkin siinä se valmistautuminen ja tuomaan itselleen varmuutta siihen tekemiseen. Ja luottaa itteensä sitten , että vaikka siellä tulee ylläreitä ja tulee takaiskuja, niin sitten pystyy sillä omalla kokemuksellaan niihin sitten suhtautumaan ja pääsee niistä yli ja pystyy tavallaan luomaa n. Luovuuttahan pitää olla myöskin, ainakin jos mietitään maailmanympäriyksinpurjehdusta ja ilman ulkopuolista apua ja pysähdyksiä, niin väistämättä tulee eteen tilanteita, missä sulla ei olekaan sitä varaosaa tai sitä työkalua, mikä tarvitaan sen tilanteen korjaamiseksi. Sitt pitää keksiä se asia. Vähän niinku Apollo 13 kuulennolla, että kyllähän niilläkin oli ja oli sitä ja tietenkin. Sitt pitää olla se tiimi myös maissa mihin voi luottaa. Se on kans tärkeetä. Osa siitä on sitä, että voi vähän purkaa niitä, tai ei niin vähänkään, niitä tuntoja sieltä mereltä voi tota noin , kun on oikein huono päivä. Harmittaa, niin voi sen vuodattaa sieltä, sieltä sitten. Ja toinen on sitten tietenkin, että jos on jotain teknisiä murheita, niin sitä sellaista apua siellä sai käyttää, että sai tiimiltä teknistä tukea ottaa vastaan. Ett sitt pitää olla maissakin luottomiehet, mutta se semmonen valmistautumisen ja sen kokemuksen kautta se tulee se tunne siellä, ett se tilanne on hallinnassa, vaikka vähän välillä vastoinkäymisiä tuleekin.
Kalle Järvinen :Eli raudanluja asiantuntemus ja osaaminen on välttää sitä.
Claudia Kärnä:Valmistautuminen on myös tosi tärkeää.
Ari Huusela:No jollakin tavalla pitää pystyä saamaan se pääsee eteenpäin.
Kalle Järvinen :Ja uskon , että sullakin varmasti on apuja kin niitä lentokoneita, että et sitten tarpeen tullen on sitten sitä luovuuttakin tehdä erilaisia MacGyver -ratkaisuja, sitten tarpeen tullen. Tarpeen tullen, että pystyy myös siihenkin luottaa. Mites sitten, miten sä koet, että jos mietit sun purjehdusuraa tai sit sun lentouraa, niin miten sä koet ; mikä on ollut palkitsevinta sun uran ajalla? Tähän asti.
Ari Huusela:No kyllä tuo tietenkin on ollut hienoa, että tavoitteisiin, niihin unelmiin, on päässyt toteuttamaan niitä unelmia ja sit on vielä selvinnyt maaliin asti, että on saanut sen tavallan lähdön onnistumisen lisäksi niinku vielä jättipotin, kun on selviytynyt perille niiss kisoissa. Ett se on ollut, ollut tosi hienoa. Yksi hienompii kokemuksii oli tietysti toss maailmanympärikisassa ku kiersi Kap Hornin ympäri ja on lukenu paljon kirjoja purjelaiva-ajoilta, kun suomalaiset kuljetti sieltä viljaa Eurooppaan Australiasta ja aika karuissa olosuhteissa ja varusteilla kiersi Kap Hornia. Nyt olin ite siellä yksin oman veneen kipparina ja näki sen majakan siellä vilkkkuvan ja pääsi sit turvallisesti ympäri. Se on yks maailman pahamaineisimpia paikkoja, kuuluisimpia niemenkärkiä merenkulkijoille. Se on purjelaivojen hautausmaa, se alue. Siellä on sattumia ja tapahtumia paljon, se on ollu tosi kurja paikka. Ja mulla kävi onneks hyvä tuuri, mä selvisin siitä niin sanotusti kuivin jaloin että, mulla oli hyvät olosuhteet silloin, kun mä menin siitä ohi. Se on harvinaista, mutta olen onnellinen siitä. Mutta sitten ilmailupuolella on ollu se, se on ihan älyttömän upeeta sitten lopulta , kun oli innostunut asiasta ja pääs purjelentokurssille 17-vuotiaana ja sai purjelentolupakirjan lennettyä ja sit siitä eteenpäin. Aina kun sai jonkun lupakirjan upcreidattua, niin se tuntui hienolta, puhumattakaan sitten lopulta kuka pääs Finnaviotionille perämieskurssille ja lentämään Saabia. Se tuntui niiku semmoiselta oikealta työltä ja siitä sai niinku oikeasti palkkaa siitä lentämisestä, niin se tuntui tosi hienolta. Ja ehkä ikimuistoisin kokemus lentopuolella on kyl se , että sitten lopulta kun pitkän polun kautta pääsin laajarunkokoneeseen lentämään kaukoliikenteeseen, niin se, että olikin yhtäkkiä, tai ei nyt niin yhtäkkiä, mutt jotenkin se vaan tuntu siltä, että vitsit sentään, tää on totta, mä olenkin kipparina Airbus 340 4- moottorisessa laajarunkokoneessa, siihen mahtuu 300 matkustajan. Se tuntu tosi hienolta. Ja se ett oli päässyt sit sinne asti ,niin tuntu , että on niinku uran huipulla puhumattakaan nyt tietenkin tää 350, uusin hienoin ja komein työkalu, mitä liikenneilmailussa voi matkustajakoneena olla, niin semmonen on nyt niinku omana työkaluna. Onhan se hienoo!
Claudia Kärnä:Miten tota , voitas mennä takas tohon Sie puhuit siitäkin jo tossa. Ja meillä on tällainen kysymys kuin miten Vahvaa myötätuulta- sponsorisopimus opetti sinulle? Haluisko teistä jompikumpi vähän avata , mikä tää oli tää Vahvaa myötätuulta- sponsorointisopimus.
Kalle Järvinen :Mä voisin taas omalta perehtymistietämykseltä myötätuulta- sponsorisopimushan käsitti sun ja Starkin välisen yhteistyön Vendee Globen aikana ja teidäthän palkittiin Europan sponsoritekona. Eikö näin ollut?
Ari Huusela:Joo, se oli aika huikeeta, käsittämättömän ensin Suomessa. Me voitettiin sekä yleisösarja että asiantuntijoiden raadin palkinto vuoden sponsoritekona Suomessa. Ja sitten se, että nyt päästiin sillä tänne Euroopan mittelöihin kattomaan miten siellä se niinku vertautuu eurooppalaisiin kaupallisiin miljoonaluokkien tai kymmenien miljoonien sponsorikuvioihin. Ja se oli must hienoo, ett siellä oli paljon myös yhteiskunnallisia niinku juttuja otettu mukaan, erilaisia ilmastoasioita ja muita, jotka sitten tuntui siltä että ne on ilman muuta selviä , että me ei pärjätä toss kisassa noille, noissa on niin isot asiat kyseessä. Mutta sitt lopulta tää meidän yhteistyö Starkin kanssa, niin ilmeisesti se raadin mielestä , en oo vielä tarkempia perusteluja kuullu, mutta kuin se, että ne lähti aika myöhään mukaan, vaikka tietysti pitkän väännön , yli puolen vuoden , kestävän väännön jälkeen saatiin sitten lopulta sopimus aikaiseksi. Ja saatiin Starkki mukaan, niin se oli kriittinen hetki puoli vuotta ennen starttia. Me oltiin siinä kohtaa niinku niiin veitsenterällä, että ilman sitä me ois ehkä jouduttu pistää pillit pussiin eikä oltas päästy edes lähtölinjalle ja se pelasti meidät siinä kohtaa. Ja sitten taas, kun me uskottiin vahvasti siihen ett me pystytään tuottamaan sille vastiketta ja nyt niinku nopeasti laskettuna niin about 300 kertanen tuottopanos- suhde oli sille media-arvolle, mikä me saatiin. Mulla oli oppi-isänä tämmönen ku Alex Thomson, brittipurjehtija, joka on Vendee Globenissa ollu viis kertaa mukana, joka on ehkä karismaattisin ja näkevin hahmo siinä koko luokassa. Ja tehny sitä asiaa puhtaan kaupallisella pohjalla niinku pitkään, sill on oma Alex Thomson Racing- tiimin talli, minkä kautta se pyörittää tätä. Ja mä sain häneltä semmoisessa sliden, mikä oli ihan yleiseen käyttöön tarkoitettu, mitenkä hän hoiti sen asian, kuinka se tuotti, mitä yhteistyökumppanit sai siitä, ja se oli niinku valtavan iso juttu, ett yhteistyökumppani sai 13 kertasen vastikkeen media-arvona siihen ja brändin arvonnousuna siihen vastikkeeseen nähden. Ja tuo oli meidän tavoite, että me pystytään lupaamaan vähintään ton verran ja lopulta me päädyttiin about kolmesataa kertaseen.
Claudia Kärnä:Se on mun mielestä ihan mahtavaa, kun sie lähtökohta oli se, että sie haluat myös tuottaa niille lisäarvoo. Ja lopputulos on tää, niin jotenki ihan mieletön tarina.
Ari Huusela:Se oli niin kuin varmaan se syy sitt ett se ja sponsorointikuviot Euroopan tasolla, vaikk me oltiin niinku, vähän niinku, emmä tiiä onks se vähän pahasti sanottu, niinku Takahikiältä ja Mister Nnbody lähtee tekemää tollasta hommaa ja niitten rokkistarojen joukkoon ja ammattilaisten joukkoon niin me pystyttiin kuitenkin sitten ottamaan se oma osa siitä ja saamaan se, niinku se oma vastike sielta kaivettua Ja siihen me uskottiin hyvin vahvasti. Mä vaan mietin sitä tuossa Niinan kanssa , kun me tätä projektia koitettiin myydä ja saada sponsoreita innostumaan, ett missä me niinku mentiin vikaan, me tiedettiin aika hyvin ja osattiin odottaa, ett me pystytään tuottamaan niinku ihan valtava lisäarvo sille panostukselle . Mut me ei saatu sitä kommunikoitua niille sponsoriehdokkaille, ennen kuin sitten lopulta Stark sitte usko siihen ja joka oli niinku käsittämättömän hieno ja rohkee päätös heiltä ja osoitti sen, että me oltiin tätä tehty vuosikausia ja me ei oltu saatu sitä lopullista päätöstä aikaiseksi, niin se valmistettiin sitten se heidän rohkeus palkitsemaan. Niin se oli hienoa että saatiin sille. Mutta se mikä me tehtiin myyntivaiheessa, niin, niin. Kun me ei olla löydetty siihen vastausta. Mun mielestä me tehtiin kaikki asiat oikein. Siin oli ehkä vaan semmonen niin, että mä oli ollu siellä jo -96 saakka, mä olin nähny ne startit jo 6 kertaa ennen omaa starttia. Mä olin nähnyt sen kilpailun ja seurannut sitä tapahtumana jo niin pitkään. Mä tiesin aika tarkkaan, että mitä sieltä voi saada ulos. Ja mä uskoin siihen, mut kukaan muu ei vaan uskonut siihen, vaikk me lyötiin faktaa pöytään ja lukuja, jotka oli kilpailun organisaation tuottamia ja kaikkea. Niin se osoitti sen, että hirveän vaikea uskoa ennen kuin näkee.
Kalle Järvinen :Joo, joo.
Ari Huusela:Tuo on niin kaukana kuitenkin Ranskassa toi Meidät ehkä pelasti se, että Starkin toimari oli kattomassa yhtä tähän Vendee Globeen valmistavaa kisaa, niin sen starttia Ranskassa. Koska ne on kaikki ne tapahtumat siellä, ne on isoja tapahtumia, ne on isoja mediatapahtumia, ne on isoja karnevaaleja yleisötapahtumia ja siellä on miljoonia ihmisiä. Niin ku joutuu sen vaikutuspiiriin ja tulee itse paikan päälle ja kaks miljonaa ihmistä siellä kisakylässä Vendee Globe- starttia kattomassa, niin sen kahden viikon aikana ku se kisakylä on auki. Me saatiin niinku ihmisiä sinne paikan päälle ja sit kun ne näki sen omin silmin ja sitt ne pysty ehkä heräämään siihen, että tämähän on ihan valtava asia ja tästä voi saada vielä paljon aikaiseksi, jos tähän vaan uskaltaa.
Kalle Järvinen :Ite on pakko pakko nostaa tosta, että vaikee vaikuttavuusaspekteja. Itekin kuitenki kun oon tätä podcastia ollu luomassa niin pakko heittää pieni kiitos Itä-Suomen yliopiston kauppatieteen laitoksen kansainvälisen vähittäiskaupan pääaineelle, joka oli valmis kattomaan sen, että miten pystytään tää hanskamaan ja tuottamaan sitä lisäarvoo yliopistolla ja sille pääaineelle. Puhuit, nostit hyviä pointteja tossa, että tärkeetä siinä myynnissä on myös se kuitenkin se viestintä sitten ja nää asiat on kuitenkin ehkä sellaisia, että näitä on vaikea sitten viestiä ennen kuin ne sitten oikeesti havaitsee sen lisäarvon siinä niin. Pakko itekin niinku kiittää yliopistoa siitä, että on ollu valmiita lähtee tähän projektiin mukaan. Mutta, Ari mennääs eteenpäin. Mietitään vähän sun unelmii, mitä on ollut nuoruudessa ja mitä nytten on. Niin, mikä on sun resepti tehdä niistä unelmista totta? Onko sulla joku tietty kaava siihen vai miten, miten sä niinku käyt tätä unelmien tekemisen prosessia läpi?
Claudia Kärnä:Niin, koska kerta toisensa jälkeen sie oot
Ari Huusela:Se on ollu joo aika upeeta, että on Mut sit taas se on tota, se on pitkäjänteistä työtä. Ehkä se on se suurin juttu , että se sitä ei niinku ainakaan mun tapauksessani. Ei oo yhtäkään unelmaa pystynyt toteuttamaan sillee sormia napsauttamalla, että se on vaan vaatinut vuosia tai jopa vuosikymmeniä niinku uskomista siihen unelmaan ja sen sen eteen töiden tekemistä. Tietenkin se , niinku tossa oli jossakin vaiheessa puhettakin, että se unelma voi olla alussa vähän pienempi ja sit se kasvaa oli siinä matkan varrella ja sitä kasvaa ite siinä mukana ja sitten ehkä pystyy lähtemään niihin isompiiki unelmia toteuttamaan, tekemään niistä tavoitteita, niistä isommista unelmista. Mä en ois voinu kuvitellakaan et mä olisi voinu Vendee Globen laittaa tavoitteeksi -86, silloin kun mä haaveilin Minitransetista tai Minitransetin jälkeen -99 niin laittaa Vendee Globen tavoitteeksi Ei mitään puhettakaan, et mull ois ollu semmosia valmiuksia tai resursseja. Mutta lopulta ne sieltä sitten tuli ja kyll ne jossakin tuoll takaraivossa sellasia kihelmöintejä on aiheuttanu , ett niitä ei haudattu , ett ne on siellä säilynyt ja eläny mukana ja sitten kun on ollu sopiva hetki, elämäntilanne ja kokemusta karttunu ja muuta, niin sitte on ollu valmius nostaa sitä seuraavalle tasolle sitä omaa tekemistä. Mutt niinku tässä on nyt tehty töitä sen eteen kohta neljkyt vuotta ja ilmailun parissa niinku sieltä, -78 menin sinne ammattikouluun. Siit on jo aika kauan aikaa , 43 vuotta, niin ne ei tuu niinku useinkaan kovin nopeesti. Tietysti on poikkeuksia niinku se sveitsiläinen kaveri, joka oli Vendee Globessa 2016, 24- vuotiaana . Se veti Minitransetin, yhden Atlantin ylityksen sillä Class miniluokan veneellä ja seuraava kisa sillä olikin Maailmanympäriyksinpurjehdus-kisa. Mutta ne on ehkä poikkeustapauksia.
Claudia Kärnä:Mutt siun salaisuus on pitkäjänteisyys.
Ari Huusela:Pitkäjänteisyys. Kyllä. Ja se usko sit siinä
Claudia Kärnä:Kyllä. No semmonen ihan kevyt kysymys. Oletko enemmän lentäjä vai purjehtija?
Ari Huusela:Hehe-heh. Kyl mä ehkä enemmän oon sit Ett se on ollu se ensimmäinen asia. Sitt se purjehdus tuli sen lentämisen sivussa tavallaan mukaan. Mutt joo, kyll lentäminen on ollu se ensimmäinen ja suurin intohimo kuitenkin .
Kalle Järvinen :Pakko nostaa lisäkysymyksenä tähän Lentäjä meijän läpivedossa oo lukenukkaa, niin kumpi on susta mielenkiintoisempaa: lentää maailman ympäri vai purjehtia maailman ympäri?
Ari Huusela:En mä tiedä pystyyks niitä vertailemaan. Siin lentäessä näkee ja kokee paljon kaikkea ja on myös se luonto hyvin vahvasti läsnä, että saa sen ilmiöiden ja muiden kanssa olla tekemisissä, niinku tuolla veneelläkin. Mutt tuolla veneellä se tulee niin oikeasti iholle, että se vesi roiskuu naamalle ja siellä se luonto on vielä vähän niin kuin enemmän läsnä. Lentämisessä sitä on, noilla koneella millä liikkuu, niin aina paksun, niinku kuoren takana ja siin on pieni eriste välissä siihen luontoon, vaikka se hyvin lähellä onkin.
Kalle Järvinen :Ja varmasti tosissaan, että mitä on ite on Niin, että purjehtimisessa ehkä ollaan vielä enemmän niinku sään armoilla, mitä ollaan lentämisessä. Niin varmasti sekin tätä tukee. Mutta,koska me Idän kauppatietäjissä ei todellakaan päästetä meidän asiantuntijoita helpolla, niin tähän loppuun me haluttaisiin esittää tällainen helppo ja kevyt kysymys. Mitkä on Ari Huusela sun viisi universaalia oppia lentämisessä, purjehduksessa, elämässä, mitä tulee rohkeuteen, epävarmuuden sietämiseen ja uskomiseen omaan tekemiseen? Mitä sä haluat jakaa meidän kuulijoille, tuolla sun raudanlujalla kokemuksella, mitä sulla on kaikista näistä asioista, mitä ollaan jo keskusteltu tässä?
Claudia Kärnä:Hyvin kevyt tämmönen lopetus.
Ari Huusela:Ehkä kevyt kysymys. Ja eiks nää kaikki jo tullu tässä haastattelun aikana?
Claudia Kärnä:Sellainen pikku tiivistys.
Ari Huusela:Voidaan yrittää tiivistää. Mutta se, se usko unelmiin. Ehkä, ehkä tärkeimpänä vois niinku nostaa mikä täss omassa tapauksessa on ollu, ollu niin kuin se toteutunut asia, on se että, mahdoton on mahdollista. Jos ajattelee, ett mä menin sinne ammattikouluun ja tavallaan katkaisin mun mahdollisuudet Finnairille lentokapteeniks siinä, kun mulla ei ollut lukioo. Ja nyt mä oonkin Finnairin lentokapteenina tai purjehdin maailman ympäri yksin pysähtymättä kilpaa Vendee Globe-kisassa lähtökohdista: yksinhuoltajaperheen perheen tota noin poika ja lähteny tuolta Helsingin vuokrakasarmeista liikkeelle. Ett ei ollu mitään niin kuin omaa semmoista takametsää tai perheen tuomaa taustaa tai tai yhteyksiä tai tukee siihen. Ett kaikki on luotu ite. Ite siihen, ett se mahdoton on mahdollista ja se usko siihen omaan unelmaan, kun se vaan on tarpeeksi vahva, niin se mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Sit se vaatii sen sinnikkyyden. Sinnikkyyden siinä. Ja tietysti, että se onnistuu, niin ei voi lähteä soitellen sotaan, pitää hankkia se tieto ja taito ja olla valmis kohtaamaan ne vastoinkäymiset. Ja viidentenä tietenkin; se ei onnistu yksin, tarvitaan ne ihmiset. Hyvät ihmiset, usko ihmisiin, usko ihmisten hyvyyteen, ottaa sinne ne ihmiset mukaan, jotka kannustaa ja auttaa matkan varrella ja yhteistyökumppaneina sekä mahdollistaa sitten muuten sen.
Claudia Kärnä:Erinomainen tiivistys mun mielestä. Mutta Ari, ennen kuin me päästetään sut ihan täysin pälkähästä ja ennen kuin lopetellaan niin onks sul meille Idän kauppatietäjille kirjasuositusta?
Kalle Järvinen :Joo, me ollaan aina haluttu kysyy kaikilta ollaan tietysti yliopiston kauppatieteiden ja yliopiston podcasti, niin halutaan tietysti jakaa kaikille hyvää kirjaviisautta ja kirjojen kansien välistähän se löytyy. Niin kysytään sitä sulta. Mutta haluan vielä kommentoida tohon sun listaa, että taitaa itellä mennä whiteboardilla uusiksi noi oman elämän moton viisi kohtaa. Et, ett tuolla listalla pääsee aika pitkälle,että.
Claudia Kärnä:Homma ku homma.
Kalle Järvinen :Kyllä. Ollaan äärimmäisen kiitollisia siitä, keskustelemassa sun kaa ja kuulla näitä kokemuksia, oppeja mitä oot jakamassa. Mutta, Ari.
Ari Huusela:Hei,saanks mä kaks sekkaa. Mä voin näyttää sen tästä.
Claudia Kärnä:Saat. Tottakai. Ehdottomasti.
Ari Huusela:Iha sekuntti. Uutuuskirja on ehkä kevyesti itsekästä, mutta mä en oo kirjoittanu tätä kirjaa. Mutta se kertoo mun tarinan. Mä missasin nyt , millä me saatas se näkyviin...
Claudia Kärnä:Noin! .
Ari Huusela:Tahdolla maailman ympäri, Ari Huuselan
Kalle Järvinen :Ai, että !
Claudia Kärnä:Erinomainen kirjasuositus.
Ari Huusela:Kirjoittanut Reijo Ruokanen ja Otavan Täss on oikeastaan sieltä ihan alusta saakka, mun elämästä kerrotaan, ja miten se taito tonne maailmanympärikisaan asti. Sitten purjehduksesta täss on vaan pieni osa, ehkä neljäsosa tästä kirjasta ja sitten loppu on tätä, niinkun tässä sanotaan; Ari Huuselan tarina. Reijo on tota hauska tyyppi, ja onnistu tekemään täst semmosta kevyttä luettavaa ja helposti kuunneltavaa myöskin , tää löytyy Bookbeatista ja Elisalta ainaki äänikirjana.
Kalle Järvinen :Ai, että! Ai, että! Siihen saatiin päräytettyä Idän kauppatietäjät-podcastin viimeinen...
Ari Huusela:Mainos samalla.
Kalle Järvinen :...kirjasuositus. Ja kyllähän me Idän myyntimiehiä aina arvostamme, niin täähän oli kuin Nenä päähän- tyylinen ratkaisu tähän.
Claudia Kärnä:Sopii oikein hyvin.
Kalle Järvinen :Mutta meillähän oli myös...
Ari Huusela:Nettikaupasta löytyy myös Super happy tota noin mediaonnistumisista ja seuraajamäärien niinku sitouttamista ja kasvattamista. Osa oli sitä, että me saatiin jotenkin, se tuli ihan siit omasta tekemistä niistä videoleikkeistä, joita mä sieltä lähetin sen purjehduksen aikana. Mä sain tämmösen Super happy sailor-nimen, niitten kilpakumppaneiden joukossa se kulki sit koko sen 4 kuukautta. Ja se oli aika hauskaa, koska mä olin todella onnellinen siitä, että mä sain olla siellä. Jokaisesta päivästä niin kiitollinen ja aidosti onnellinen, että mä olin siellä ja tiesin sen ja osasin arvostaa sitä, että puolet lähtijöistä ei koskaan pääse maaliin ja keskeyttäminen voi tulla minä yönä tahansa tai päivänä eteen. Että se, että päivänkin saa olla siellä, siit pitää nauttia, ottaa ilo irti ja olla onnellinen. Ja jos se kestää kaksi päivää, niin pitää olla vielä onnellisempi ja jos se kestää 116 päivää ja pääsee maaliin, niin sit voi olla oikeasti todella superhappy.
Kalle Järvinen :Häkellyttävää. Mun piti tuossa aiemmin nostaa puhuu termistä American dream. Mutta näin niinku nyt kun ollaan sun kaa juteltu ja sulla on vahvoja suomalaisiakin
piirteitä:on nöyryyttä, oot hyvin jalat maassa, kunnioitat ihmisiä ympärillä ja muuta. Niin voisin kyllä tiivistää, että elät sellasta Finnish dreamia tällä hetkellä. Että mitä tästä tunnista mitä me tässä on rupateltu, tullu käytyä läpi, niin osoitat kyllä hyvää esimerkkiä tuleville Suomen, niille suomalaista unelmaa eläville sitten, että miten, miten voi noita asioita kohdata ja miten niistä voi oppia ja miten voi päästä asioissa eteenpäin.
Claudia Kärnä:Nyt ku otetaan noi vinkit mukaan ja otetaan Kansainvälisen vähittäiskaupan johtamisen kurssit ja yhistetään ne, niin meillä tulee sellaisia firmoja Suomeen kohta, ett ei mitään rajaa.
Kalle Järvinen :Kyllä eli tästä ku kaikki kuuntelijat vaan ja menemään sitä epävarmuutta kohti ja toimimaan pitkäjänteisesti, niin voidaan kyllä hyvissä mielin olla tulevaisuudesta. Että eiköhän tässä parempaa parempaa maailmaa olla luomassa. Mutta, loppuun voitaisiin ottaa vielä vastaukset kysymyksiin noihin, meijän päivän kysymyksiin. Pääset kohta Ari vielä sanoo, mitä olit sanomassa. Ajan vähän nyt sun yli tässä, mutta.
Eli meillä oli kaksi kysymystä:Kuinka monta yritystä 2019 työllisti yli 250 henkilöä. Eli kuinka monta suuryritystä Suomessa oli 2019?
Claudia Kärnä:Mie vastasin tähän, ett jotain tuhansia.
Kalle Järvinen :Claidia vastas tuhansia, mutta oikea vastaus
Claudia Kärnä:No yks 1000, ei se kaukana oo.
Kalle Järvinen :Ja yrityksiä oli yhteensä 292 377. Ja kysymykseen kuinka monta prosenttia suuret yritykset työllistivät koko työvoimasta, Claudia vastasi 47.
Claudia Kärnä:Ari vastas puolet.
Kalle Järvinen :Joo,Ari vastas puolet ja oikea vastaus oli Siinä meille pärähti vastaukset tämän jakson jaksokysymyksiin. Ja Ari, saat nyt puheenvuoron.
Ari Huusela:Heh-heh. No, joo se ehkä mikä vielä vähän Ett mä oon ollu ainoona pohjoismaalaisena ja tietenkin ainoana suomalaisena, pitäny sitä Suomen lippuu siellä ylhäällä ja sit kun siell on näissä kisoissa aina semmmoinen lippuaukio, miss on kaikki mukana olevat kansallisuudet edustettuina. Niin vitsit, siit tulee semmone, että jee, Suomen lippu liehuu. Se oon minä ja me tuodaan Suomi täältä ja me tuodaan Suomi nousuun ja näytetään niille, että me osataan ja pystytään. Ja se on huomioitu ja nähty ja huomattu siellä. Ensin ne kattoo, ett kuka toi tyyppi on, ja mistä se oikein tänne on eksynyt. Sit ku näyttää ja pääsee kisas maaliin, ja tekee asiat hyvin ja ansaitsee sen paikkansa siellä, niin se tuo niinku semmosta kansallisylpeyttä myös vahvasti siihen mukaan. Ja tietenkin nyt tuo sponsoriawardseissa Euroopassa voitettiin toi, saatiin Suomi ensimmäistä kertaa historiassa tämmöiseen asemaan ja suomalainen yritys. Ja samaten tietysti nää kaikki kisat, missä mä oon ollut mukana, niin on tehty historiaa. Mä oon ollu ensimmäinen suomalainen näissä, käytännössä jokaisessa tapahtumassa ja se on ollut hienoa. Ja sitte tietysti se, ett on ollu kyllä aika etuoikeutettu ja onnekas ja onnellinen siitä , ett on päässyt tätä hommaa tekemään.
Claudia Kärnä:Ja myös tuntuu, ett aika moni suomalainenkin sitä mukana.
Kalle Järvinen :Kyllä.
Claudia Kärnä:Ja yhtä.
Kalle Järvinen :Mutta Ari, äärimmäisen suuret kiitokset, kauppatietäjät-podcastin toisen tuotantokauden viimeiseen jaksoon.
Claudia Kärnä:Huipennusjaksoon.
Kalle Järvinen :Kyllä, huipennusjaksoon, jossa annettiin ne tekijöille niin yritys ku sitten muissakin projekteissa eli halutaan vielä sanoa
jokaiselle kuuntelijalle:Uskokaa unelmiinne, olkaa valmiita tekemään töitä sen eteen, toimikaa pitkäjänteisesti ja toimikaa yhteistyössä muitten kanssa ja olkaa rohkeita, kun kohtaatte epävarmuuden. Niin sitä kautta, me saadaan vietyä tätä Suomee kohti parempaa. Claudia, onko sulla jotain?.
Claudia Kärnä:Aika tyhjentävää. Mie en voi muuta kuin tästä kaudesta. Oikein ilo olla mukana tässä teidän kanssa.
Ari Huusela:Kiitos teille ja nauttikaa tulevasta kesästä.
Claudia Kärnä:Joo. Kuin sitä samaa. Moi moi Ari!
Ari Huusela:Moi moi!